Simo Häyhän päiväkirja

Ilmassa oli jo sodan tuntu ja niin kutsuttiin minut 10/10 1939 Rautjärven sk:n talolle ja sieltä edelleen Huuhanmäkeen Viipurin rykmentin kasarmille. Siellä jaettiin komppanioihin ja minä jouduin 6/JR 34 luutnantti (nyk. kapteeni) Juutilaisen eli ”Marokon kauhun” komppaniaan. Joukkueitten johtajat olivat : I:n vänrikki Salo, II vänrikki Suuronen, III:n vänrikki Lehelä ja IV:n luutnantti Liimatainen.

Olin III:ssa joukkueessa ja III:ssa ryhmässä. Rykmentin komentajana oli silloin everstiluutnantti Teittinen ja divisioonan komentaja oli eversti L Tiainen.

Huuhanmäeltä läksimme junalla Roikonkoskelle ja sieltä maastoon.

30/11 klo 3:n aikaan alkoivat venäläiset ampua tykeillä Hautavaaran kylän Hyrsylän mutkaa. Olin itse silloin Pyhäjoella.

2/12 hyökkäsi iivana 2:n yönä peräkkäin, jolloin 3:na päivänäkaatuivat Janne Rautio ja Lauri Kustaa Leminen. Sinä iltana annettiin käsky peräytyä Suvilahteen. Poltettuamme yön kuluttua Suvilahden (kauppala) peräännyimme noin 6/12 Kollaalle. Siellä aloitettiin piikkilankaesteiden ja asemien teko.

Ryssän hyökätessä 6/12 löimme heidät iltahämärässä takaisin joiloin saimme 1:n kenttätykin, 6 panssaritorjuntatykkiä, 12 konekivääriä, pikakivääreitä ja muuta sotatavaraa. Ilokseni ei ketään edes haavoittunut. Pieniä hyökkäyksiä teimme tuhka tiheään meidän komppaniamme saadessa noin 40 konekivääriä.

Ennen joulua kävivät pastori Rantamaa, kirjailija Mika Valtari ynnä joitakin päämajan edustajia Juutilaista ja minua valokuvaamassa kuin joinakin ihmeinä. (Syntiluetteloni oli silloin 150 ryssää pystykorvalla) Tahtoivat meidän nimikirjoituksiamme ja niinpä olimmekin jonkun päivänkuluttua oikein painettuina Suomen kuvalehteen. – Vähitellen
saapui joulu, jolloin ajettuamme partamme muutuimme miltei murjaanista enemmän tavallisen näköiseksi.

Itse en ollut tässä kuvassa vaan olin etumaastossa ryssiä kiusaamassa napsauttaen 20 ryssää ja vielä kolmea koipeen. Emme koko joulupäivänä ampuneet tykeillämme ollenkaan. Illan vietimme parakissa hyvien jouluantimien ääressä.

Joulun jälkeen otimme ryssä kiinni, sidoimme silmät, pyöritimme höänet sekaisin ja veimme hyviin kesteihin Marokon kauhun telttaan. Ryssä oli pitoihin tyytyväinen ja kun hänet takaisin lähetettiin niin tuntui ja tuntui se hänestä kovin vastenmieliseltä.

Tuntemattoman paketissa ollut kortti jouluksi Vaasasta.

Eräänä päivänä sanoi Marokon kauhu : ”Mennäänpäs katsomaan mitä ryssä hommaa”. Hiivimme kivien ja katajapensaiden suojassa lähelle ryssän nuotiota ja näimme heidän olevan syöntihommissa sekä riisuutuneina paljasjaloin kuivaten jalkineitaan. Avasimme
yllättäen Kp. Pk. Tulen, jolloin ainakin puolet Iivanoista jäi tulien ääreen toisten lähtiessä paniikin tavoin pakoon jättäen varusteensa ja kenkänsä jälkeensä. Kun kapteeni Juutilainen huomasi konekiväärinkin jäänen, niinjuoksi hän luo ja käänsi piipun ryssää päin tehden siten selvää jälkeä. Sotasaalista saatiin jälleen ainakin useampia konekiväärejä.

Koko sodassaoloaikana ammuin noin 500 ryssää. Noin helmikuun alussa sain erään ruotsalaisen lahjoittaman kunniakiväärin, jonka minulle luovutti silloinen divisioonan komentaja eversti Svensson.

Koko rykmentin tappiotili oli 1667 kaatuneina ja haavoittuneina.

Itse haavoituin Kollaalla räjähtävästä kiväärinkuulasta 7/3 metsässä ajaessani ryssiä takaa. Heräsin jonkun minuutin kuluttua kun toverit käänsivät minut kädestä kyljelleni ja sitoivat huutaen lääkintämiehet hakemaan.

Ensinmäinen paikka oli kenttäsairaala, 13/3 toivat Kinkomaan Keskisuomen parantolaan, (siellä annettiinminulle 16/6 Kollaan risti) . 28/6 muutettiin Helsinkiin Mehiläisen sairaalaan. Jo on minua 4 kertaa leikattu ja yhä vielä leikataan. Nyt olen saapunut lomalle Karjaalle Lövkullaan tohtori Hartvall’in maatilalle 17/8 1940 [P.O. 14.8.1940].

Jo minua on ihmetelty ja valokuvattu erittäinkin mainostusta varten.

Jopa on sanomalehteen kirjoitettu suruilmoitus kuolemastanikin.

I

Elämä juoksuhaudassa

Saapuvi yö
Kentillä taistojen on hiljaisuus
yllä juoksuhautojen painuvi päät sotilain uupuvain.
Kuopassaan nyt hetken vaan
miehet saa, rauhassa uinahtaa.

Mies yksin valveilla on muistellen,
aatos vaan harhaa luokse kotiin armaan.
Nyt varmaan äiti siellä valvoo viellä huokaillen rukoillen puolesta rakkaan lapsosen.

II

Elämä juoksuhaudassa

Ensin opetit mua lempimään
sitten opetit rakastamaan.
Nyt opeta myös unhoittamaan
niin kuin unhoitit mun.

Eihän elämä ruusuja tuo
juoksuhaudan vain kylmän se suo.
Kempä kyyneleet ruusuiksi
vaihtais ken ilolaan lohdutusta.

Minä haaveissa vain kuljeksin
toisten haaveita vain peittelin
minä kaikille aina vain nauroin
minä totuutta karttelin.
Anna anteeksi ystävä mun.

III

Taistoihin tiemme kun toi
missä luotien laulut vain soi.
Emme tienneet kun läksimme
silloin kuka joskus palata voi.
Elo tää juoksuhautoissa on
käskyä vain kohtalon ja
kenties matkamme määrä
sodan melskeisiin katota voi.

Päivä yöksi vaihtuu jo
tuli levoksi pian tuokio,
ovat unehen vaipuneet kaikki
missä lämpöä suo nuotio.
Minä sinua taas muistelen
nään poskillas viel kyyneleen
ja vaikka taistojen kentille jäisin
Sinun muistosi on viimeinen.